Taitovaaran opistolla oli hiljainen sunnuntaiaamu, kun opiskelijat törmäsivät erikoiseen löytöön vanhassa varastorakennuksessa. Pölyisen laatikon sisältä paljastui ruostunut veitsi ja osittain hajonnut verinen kangas, joka oli kääritty huolellisesti voipaperiin. Löytö ei tuntunut heti merkittävältä, mutta opiston historian professorin aloitteesta esineet päätettiin toimittaa poliisille. Tapaus siirtyi nopeasti Helsingin rikostutkinnan erityisryhmälle, jossa tapausta johtamaan määrättiin Vuotis ja Pastilli.
DNA-palapelin ensimmäiset palat
Tutkijoiden mielenkiinto heräsi heti, kun veitsestä löytyi vanhaa, mutta säilynyttä DNA:ta. Nykyaikaisen rikosteknologian avulla DNA-profiili pystyttiin purkamaan ja vertaamaan kansainvälisiin tietokantoihin. Tulokset olivat järisyttäviä: DNA:n alkuperä oli yhdistettävissä Bodom-järven murhiin kesäkuussa 1960. Kaikki viittasi siihen, että murhien mahdollinen tekoväline oli vuosikymmenten ajan ollut piilossa Taitovaaran opistolla.
Yllättävä käänne: Hans Assmannin nimi nousee esiin
Tutkinnan edetessä DNA:n taustaa alettiin kartoittaa tarkemmin. Erikoisin palanen palapeliä löytyi, kun asiantuntijat huomasivat, että DNA:ta ei ollut ainoastaan veitsessä – vaan se vastasi myös rikostutkintaryhmän johtajan Vuotiksen omia perimätietoja. Tutkintalinja sai uuden suunnan, kun ilmeni, että Vuotiksen biologinen isä ei ollutkaan se, keneksi hänet oli aiemmin luultu. DNA osoitti yhteyden Hans Assmanniin, mieheen, jota oli epäilty Bodom-järven murhista, mutta joka ei koskaan joutunut syytteeseen.
Vuotis ja totuuden etsintä
Tieto järkytti Vuotista, mutta myös motivoi häntä selvittämään totuuden. Hän alkoi tutkia Assmannin elämää ja liikkeitä tarkemmin, käyttäen apunaan tekoälypohjaisia tiedustelujärjestelmiä ja kansainvälisiä arkistotietokantoja. Kävi ilmi, että Assmannilla oli ollut läheisiä yhteyksiä Suomeen vielä kuolemansa jälkeenkin – mahdollisesti hänen jälkeläistensä kautta.
Nuori Vuotis seisoo arvoituksellisen Hans Assmannin rinnalla hiljaisessa maalaismaisemassa. Tummien varjojen ja hiljaisuuden keskellä piilee salaisuuksia, jotka yhdistävät menneisyyden ja nykyisyyden kohtalokkaalla tavalla.
Pastilli huomasi kumppaninsa kamppailevan henkilökohtaisen kriisin keskellä, mutta heidän oli keskityttävä ratkaisemaan tapaus. DNA-löytöjen ja Assmannin historian lisäksi tutkinta toi päivänvaloon uusia todisteita: vanhoja kirjeitä ja päiväkirjamerkintöjä, joissa mainittiin Taitovaaran opisto useaan otteeseen. Kirjeiden sisältö antoi ymmärtää, että opisto oli ollut Assmannin salainen turvapaikka.
Kaksi mysteeriä kohtaavat
Vuotis ja Pastilli alkoivat yhdistää palasia: miksi murhien mahdollinen tekoväline oli päätynyt opistolle? Oliko Assmann käyttänyt opiston tiloja rikoksen jälkien peittämiseen, ja oliko hänen jälkeläisillään jotain tekemistä tämän salaisuuden säilyttämisessä? Vuotis ei voinut enää kieltää oman perimänsä osuutta tapauksessa, mutta hän tiesi, että totuuden paljastaminen oli tärkeämpää kuin mikään henkilökohtainen taakka.
Ratkaiseva päätelmä
Nykyaikaisten menetelmien avulla tapaus alkoi ratketa. Veitsen DNA:n lisäksi Taitovaaran opistolta löytyi lisää todisteita – vanhoja valokuvia, joissa näkyi nuori Assmann tutustumassa alueeseen. Lopullinen läpimurto tuli tekoälyanalyysin avulla, joka yhdisti Assmannin liikkeet 1960-luvulla hänen mahdolliseen osallisuuteensa Bodom-järven murhiin. Samaan aikaan Vuotis joutui kohtaamaan totuuden: hänen perimänsä oli jättänyt varjon, mutta se ei määrittänyt hänen nykyistä itseään.
Taitovaaran arvoitus jää elämään
Vaikka tapaus päätettiin sulkea löydettyjen todisteiden myötä, salaisuuksia jäi yhä ratkaisematta. Vuotis päätti kirjoittaa kirjan kokemuksistaan, paljastaen niin henkilökohtaisen tarinansa kuin Bodom-järven murhien arvoituksen. Taitovaaran opiston varjoissa kuitenkin kuiskitaan yhä, että kaikki vastaukset eivät ehkä koskaan löydy. Mutta yksi asia on varmaa – menneisyys ja nykyisyys kohtaavat aina, kun totuus odottaa löytäjäänsä.
Pastillin paljastus: Assmann ja hermomyrkky
Tutkinnan syventyessä Pastilli käytti verkostojaan selvittääkseen lisää Hans Assmannin menneisyydestä. Hänen tutkimuksensa johdatti hänet salattuihin arkistoihin, joissa oli tietoja kylmän sodan aikaisista tapahtumista. Yksi arkistoista sisälsi raportin, jossa Assmann yhdistettiin kokeelliseen hermomyrkkyyn, jota oli kehitetty salaa Itä-Euroopassa. Hermomyrkky, joka tunnettiin koodinimellä “Varjo-6”, oli erityisen tappava aine, jolle ei ollut olemassa vasta-ainetta.
Raportin mukaan Assmannin väitettiin kuljettaneen hermomyrkkyä Suomessa sijaitsevaan piilopaikkaan, mutta kyseinen varasto ei ollut koskaan löytynyt. Pastillin löydös sai poliisiryhmän hälytysvalmiuteen – voisiko Taitovaaran opisto olla se mystinen piilopaikka? Hermomyrkyn käyttö saattaisi selittää Bodom-järven murhien hämärät yksityiskohdat, kuten sen, miksi yksi uhreista vaikutti menehtyneen poikkeuksellisen nopeasti ilman näkyviä puolustusjälkiä.
Kun Pastilli kertoi löydöksestään Vuotikselle, tämä ei voinut olla pohtimatta, kuinka pitkälle Assmannin salaisuudet ulottuivat. Oliko kyse vain yksittäisestä rikoksesta, vai oliko Assmann osa laajempaa verkostoa, joka käytti Taitovaaran opistoa operaatioidensa keskuksena?
“Tämä ei ole enää vain historiaa,” Pastilli sanoi synkkänä. “Jos hermomyrkkyä on yhä jäljellä, emme puhu pelkästään menneistä murhista. Puhumme uhasta, joka on täällä ja nyt.”
