Monica, Ilona, Arvid ja Eelis istuivat syvällä Taitovaaran opiston kirjaston vanhassa salissa. Edessään heillä oli kellastuneita asiakirjoja, joissa oli mystisiä kaavioita ja merkintöjä, joita he eivät aluksi osanneet tulkita. Koodit ja merkit olivat niin huolellisesti piilotettuja, että niiden tarkoitus jäi mysteeriksi, kunnes Ilona huomasi jotain yllättävää.
“Tässä on musiikillisia elementtejä,” hän sanoi osoittaen symboleita, jotka muistuttivat nuotteja. “Näyttää siltä, että tämä ei ole vain koodisto, vaan osa jotain suurempaa – kenties sävellystä.”
Kun he alkoivat syventyä asiakirjoihin, Arvid tajusi kaavioiden muistuttavan Mozartin teoksia. “Tämä näyttää liittyvän hänen synkempään tuotantoonsa,” hän totesi. “Erityisesti Sinfonia nro 40 g-molli tulee mieleen. Sen ensimmäinen osa, Molto allegro, on tunnettu jännittävästä ja intensiivisestä sävystään.”
Monica alkoi soittaa nuotteja pianolla, joka seisoi huoneen nurkassa. Sävelet toivat esiin synkän ja uhkaavan tunnelman, joka sopi täydellisesti koodien arvoituksellisuuteen. “Jos tämä todella liittyy Sinfoniaan nro 40, voimme käyttää sitä avaimena,” Monica sanoi innostuneena.
Kun he toistivat sävellyksen ensimmäisiä osia, heidän edessään ollut vanha radio aktivoitui äkillisesti. Laite päästi särisevän äänen, joka vastasi heidän soittamiaan nuotteja. Sanoja oli vaikea erottaa, mutta ne kuulostivat varoitukselta: “Jatka, mutta ole varovainen.”
Samalla Ilona avasi toisen asiakirjan, joka sisälsi lisää koodimerkintöjä. Hän huomasi, että niiden rytmi ja rakenne vastasivat toista Mozartin teosta – Pianokonserttoa nro 21 C-duuri, K. 467 – II. Andante. Monica soitti sen tunnetun, herkkätunnelmaisen melodian, joka täytti huoneen rauhoittavalla kauneudellaan.
Yeol Eum Sonin herkkä tulkinta Mozartin Pianokonserton nro 21 C-duuri, K. 467 – II. Andantesta luo rauhoittavan mutta salaperäisen tunnelman, joka täydentää tarinan syvällisiä käänteitä.
Yllättäen pianokonserton sävelet tuntuivat toimivan vastapainona Sinfonian nro 40 tummalle sävylle. Molempien kappaleiden yhteisvaikutus näytti avaavan uuden merkityksen kaavioille, aivan kuin ne olisivat täydentäneet toisiaan koodin ratkaisemiseksi.
“Mozart ei ole vain säveltäjä tässä mysteerissä,” Ilona totesi. “Hän on avain Varjo-6:n salaisuuteen.”
Heidän löydöksensä herätti enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Oli selvää, että musiikki ja koodit olivat osa suurempaa mysteeriä, joka odotti paljastumistaan.
