Simon psykiatriset istunnot olivat paljastaneet paljon, mutta samaan aikaan ne olivat tuoneet esiin enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Tohtori Eva Kaarna tiesi, että Simon persoonallisuuden syvimpien kerrosten saavuttaminen vaatisi aikaa – aikaa, jota heillä ei välttämättä ollut. Tapahtumat opistolla alkoivat kiihtyä: oudot sähkökatkot, etäiset radiotaajuuksilla kuuluvat viestit ja raportit varjoissa liikkuneista hahmoista toivat lisää painetta tilanteeseen.
Yhtenä iltana Professori Malm, Pastilli ja Vuotis olivat kokoontuneet opiston pieneen valvontahuoneeseen tutkimaan tallenteita Simon viimeisimmästä istunnosta. Malm katsoi nauhoitusta tarkkaavaisesti, kun Simon ääni muuttui nauhalla äkkiä mekaaniseksi ja tunnistamattomaksi:
“Ette voi pysäyttää meitä. Varjo-6 ei ole menneisyyttä. Se on nyt.”
“Kuulitteko tuon?” Vuotis kysyi hiljaa, mutta hänen äänensä värisi. “Hän puhui monikossa. Keitä me olemme? Ketä muita tämä koskee?”
Pastilli pudisti päätään. “Hänen mielensä on fragmentoitunut. Meillä ei ole keinoja tietää, mitkä sanat ovat hänen omiaan ja mitkä eivät.”
Samaan aikaan Simo oli lähtenyt yksin kävelemään metsään. Hänen askeleensa olivat raskaita, mutta hänen mielessään vallitsi outo selkeys. Hänen päänsä sisällä oli ääniä – jotkut rauhoittavia, toiset käskeviä. Hän tunsi itsensä jakautuvan, aivan kuin hänen kehonsa ei olisi enää hänen omansa.
Pimeyden keskellä Simo pysähtyi. Hänen edessään seisoi hahmo, joka oli pukeutunut mustaan. Hahmo ei puhunut, mutta Simo tiesi, kuka se oli: osa häntä, joka oli jäänyt hänen menneisyytensä varjoihin.
“Sinä tiedät, miksi olen täällä,” hahmo sanoi ilman liikettä.
Simo nyökkäsi hitaasti. “Et ole minä. Mutta ehkä minä en myöskään ole enää minä.”
Seuraavana aamuna Simo oli kadonnut. Hänen huoneensa oli tyhjä, ja vain hänen pöydälleen jättämänsä viesti kertoi hänen liikkeistään:
“Yö on avain. Älkää etsikö minua, ellette ole valmiita kohtaamaan totuutta.”
Professori Malm katsoi Monican ja Vuotiksen kasvoja, kun he lukivat viestin yhdessä. “Meillä ei ole valintaa,” Malm sanoi. “Jos emme löydä häntä, tämä ei lopu koskaan.”
