Taitovaaran opiston henkilöstö oli jo pitkään pitänyt Simon käytöstä erikoisena. Hänen lapsenomaisuutensa ja spontaani tapansa lähestyä maailmaa olivat herättäneet monenlaisia tunteita – jotkut pitivät häntä sympaattisena, toiset hieman häiritsevänä. Vasta nyt, kun Varjo-6:n jäljet alkoivat tulla esiin, Simosta paljastui jotain, mitä kukaan ei ollut osannut odottaa.
Monica löysi arkistosta asiakirjan, joka oli merkitty huomiota herättävällä tekstillä: “Subjekti S-6. Status: kokeilun tulos.” Asiakirja viittasi lapseen, joka oli syntynyt osana salaista kokeilua, jossa pyrittiin manipuloimaan ihmisen kehitystä tieteellisin keinoin. Kokeen tavoitteena oli luoda täydellinen alistettavuus ja luottamus manipuloijaan – piirteitä, joita Simo ilmensi voimakkaasti.
Monica, Ilona ja Arvid päättivät lähestyä Simoa varovasti. He tapasivat hänet vanhassa luokkahuoneessa, jossa Simo oli jälleen kerran rakentelemassa pieniä hahmoja paperista ja liimasta. “Simo,” Monica aloitti pehmeästi, “haluaisimme puhua sinulle jostain tärkeästä.”
Simo käänsi katseensa ja hymyili leveästi. “Tietysti, mitä tahansa! Minä rakastan salaisuuksia.”
Ryhmä esitti asiakirjan Simon eteen. Hän katsoi sitä hetken, hymy hyytyi, ja hänen ilmeensä muuttui. “Nuo… nuo ovat ne ihmiset, jotka joskus kävivät luonani, kun olin pieni,” Simo sanoi hiljaa. “He sanoivat, että minun pitää oppia olemaan aina kiltti.”
Hiljaisuus täytti huoneen, kun Simo alkoi muistaa yksityiskohtia lapsuudestaan, jotka tuntuivat hänelle etäisiltä ja hämäriltä. Hän kertoi oudoista huoneista, joissa oli kirkkaat valot ja koneita, jotka pitivät hänet paikallaan. “He sanoivat, että musiikki tekee minusta tottelevaisen,” Simo jatkoi, ja hänen äänensä värähti.
Mutta kun ryhmä yritti lähestyä häntä empaattisesti, Simon kasvoille nousi tyhjä ilme. Hän nousi hitaasti ja katsoi heitä kaikkia, aivan kuin he olisivat yhtäkkiä olleet vieraita. “Te olette väärässä. Minä en ole kiltti,” Simo kuiskasi, hänen äänensä oli matala ja uhkaava. “Minä teen, mitä minut on koulutettu tekemään.”
Hänen hymyssään ei enää ollut lapsenomaisuutta – se oli kylmä ja laskelmoiva. Simo kääntyi ja käveli ulos luokkahuoneesta, jättäen muut hämmentyneinä ja peloissaan. Monica kuiskasi tuskin kuuluvasti: “Me olemme herättäneet jotain, jota emme ymmärrä.”
Simo oli Varjo-6:n lopputulos – ei uhri, vaan ase, jonka tarkoitusperät olivat tuntemattomat. Mutta yksi asia oli selvää: hänen toimintansa tulisi muovaamaan paitsi opiston tulevaisuutta, myös heidän jokaisen kohtaloa.
