Lumimyrsky peitti Taitovaaran opiston tilukset, kun Monica saapui kampukselle. Hän oli 35-vuotias italialainen näyttelijä, joka tunnettiin sekä karismastaan että terävästä älystään. Monica oli tullut virallisesti täydentämään opiston näyttelijälinjan opetusta, mutta todellisuudessa hänen vierailunsa tarkoitus oli paljon monimutkaisempi – ja henkilökohtaisempi. Hän oli saanut käsiinsä asiakirjoja, jotka viittasivat opiston historian pimeämpiin puoliin sekä yllättävän suuriin, selvittämättömiin velkoihin.
Monican sisäänmarssi
Monica, joka pukeutui aina elegantisti mutta hillitysti, herätti heti huomiota opiston opiskelijoiden keskuudessa. Hänen tyylikäs läsnäolonsa tuntui oudolla tavalla ristiriitaiselta verrattuna opiston hieman nuhjuisen käytännölliseen ilmapiiriin. Monica toi mukanaan vanhan nahkaisen kansion, jonka sisältöä hän ei näyttänyt kenellekään, mutta jonka hän kantoi mukanaan kaikkialle.
Professori Yrjö Malm, opiston historian laitoksen johtaja, kohtasi Monican ensimmäisenä. Hän ei osannut odottaa kysymysten tulvaa, joka seurasi. Monica halusi tietää kaiken – opiston vanhoista varainhoitajista, projekteista ja erityisesti siitä, miksi tietyt asiakirjat oli poistettu julkisista arkistoista.
Näyttelijä vai salapoliisi?
Näyttelijälinjan oppilaat olivat häkeltyneitä Monican intohimosta draamaan, mutta hänen todellinen intohimonsa näytti kohdistuvan aivan toisaalle. Monica vietti tuntikausia opiston arkistossa, usein samoissa paikoissa, joissa Ilona Vuorelma ja professori Malm olivat aiemmin löytäneet viittauksia projektiin “Varjo-6”. Hän käytti taitojaan luoda luottamusta, mutta opiston henkilöstö ei voinut olla tuntematta, että Monica tiesi enemmän kuin oli valmis kertomaan.
Velkojen varjot
Selvisi, että Taitovaaran opisto oli aikoinaan ottanut merkittäviä lainoja italialaiselta kulttuurisäätiöltä, jonka juuret ulottuivat syvälle sodanjälkeisen Euroopan verkostoihin. Monica oli saanut vihiä, että säätiön lainoja oli käytetty epäselviin tarkoituksiin – tarkoituksiin, joihin saattoi liittyä myös Hans Assmann ja projekti Varjo-6.
Kun Monica löysi arkiston uumenista asiakirjan, joka viittasi hämärään rahansiirtoon Italiaan 1950-luvulla, hän tajusi olevansa askeleen lähempänä totuutta. Mutta tiesikö joku muu hänen tutkimuksistaan? Eräänä iltana, kun hän palasi arkistosta, hän huomasi huoneensa oven olevan raollaan – ja hänen nahkaisen kansionsa sisältö oli levitetty ympäri pöytää.
Jännitys kiristyy
Monica ja Ilona Vuorelma kohtasivat toisensa sattumalta opiston käytävillä, ja heidän välilleen kehittyi nopeasti liittolaisuus. Molemmat tiesivät, että opiston menneisyys oli syvempi ja vaarallisempi kuin kukaan osasi arvata. He eivät kuitenkaan tienneet, että heidän tutkimuksensa herätti varjoissa piileskelevän voiman – jonkun, joka ei halunnut näiden salaisuuksien paljastuvan.
Monican tutkimukset toivat esiin opiston yhteydet italialaiseen kulttuuriin ja mafian verkostoihin. Tunnelmaa kuvastaa täydellisesti kappale Parla Più Piano, joka tunnetaan myös Kummisetä-elokuvien teemana.
Kohtaus: Salaisuudet saaren uumenista
Monica istui Taitovaaran opiston arkiston pöydän ääressä. Hänen ympärillään leijui vanhojen asiakirjojen ja homeen haju, joka tuntui painavan tilaa matalaksi. Hän selasi ikivanhaa lainakirjaa, jonka sivut rapisivat jokaisella käännöllä. Kirjassa ei ollut mitään viitteitä hänen etsimäänsä, mutta se toimi peitteenä: sen alle hän oli piilottanut yhden opiston vanhimmista karttadokumenteista.
Kartta oli vanhempi kuin hän oli alun perin arvannut. Sen keskelle oli piirretty yksityiskohtainen kuva Taitovaaran saaresta, mutta tärkeintä oli reunaan kirjoitettu melkein lukukelvoton merkintä: “Concordium Omnium” – kaikkien liitto. Hän tunnisti latinan sanat heti. Tämä ei ollut pelkästään saari, tämä oli historiallinen kohtauspaikka, jossa suuria päätöksiä oli tehty.
Velkaselvitys paljastaa lisää
Monica oli löytänyt aiemmin lainakirjanpidon asiakirjoja, jotka viittasivat valtaviin summiin, jotka oli siirretty Italian pankkien kautta 1940- ja 1950-luvuilla. Hän oli pitänyt niitä vain merkkinä hämäristä talousjärjestelyistä, mutta nyt kartan vihje sai hänet ymmärtämään, että raha ei ollut ainoa asia, joka yhdisti Taitovaaran opiston Italiaan.
Kun hän jatkoi kartan tutkimista, hän huomasi pienen tekstinpätkän, joka oli piilotettu vanhojen maamerkkien väliin. Siinä mainittiin “velka-ajattomuuden sopimus”, joka olisi solmittu 1600-luvulla. Opiston sijainti saarella oli ollut täydellinen: syrjässä, mutta helposti saavutettavissa, ja neutraalilla maaperällä. Tämä oli paikka, jossa mafian suurimmat toimijat – sekä Italiasta että muualta – olivat kokoontuneet historian saatossa.
Uusi vihje: Sopimusten saari
Monica nosti katseensa kartasta ja ymmärsi totuuden. Taitovaaran opisto ei ollut vain opinahjo tai historiallinen rakennus. Se oli ollut piilopaikka, jossa mafiapomot olivat tehneet sopimuksiaan, joista osa oli kestänyt vuosisatoja. Hän tiesi nyt, että tämä saattoi olla syy opiston hämäriin talouskuvioihin ja miksi sitä ympäröivät salaisuudet ja vaarat.
Monica tunsi kylmän hien nousevan niskaansa. Jos hänen löytönsä pitäisi paikkansa, tämä saari oli enemmän kuin osa Suomen historiaa – se oli osa kansainvälistä rikollisuuden verkostoa, joka ulottui syvälle aikojen alkuun.
Yllättävä keskeytys
Ennen kuin Monica ehti ottaa muistiinpanoja löydöstään, arkiston ovi narahti. Hän käännähti nopeasti ja yritti piilottaa kartan. Ovi avautui hitaasti, ja kynnyksellä seisoi opiston vahtimestari, jonka kasvot olivat tummien varjojen peitossa.
“On jo myöhä,” mies sanoi tyynesti. “Arkisto sulkeutuu tähän aikaan.”
Monica nyökkäsi hermostuneena, sulki kartan ja valmistautui lähtemään. Mutta juuri ennen kuin hän astui ovesta, vahtimestari lisäsi hiljaa:
“Et ole ensimmäinen, joka on yrittänyt löytää vastauksia tästä paikasta – mutta kaikki eivät selviä niistä hengissä.”
