Vanha metalliluukku narisi auki vastustellen, kuin se olisi halunnut pysyä suljettuna ikuisesti. Ryhmä seisoi sen ympärillä taskulampuillaan pimeyteen tähdäten. Kylmä ilma nousi maan alta, ja mukana leijaili outo, metallinen haju. Simon hahmo seisoi hiljaa varjoissa, hänen kasvonsa eivät paljastaneet mitään.
“Meidän on mentävä alas,” Professori Malm sanoi ääni vakaana, vaikka hänen silmissään näkyi varovaisuutta.
“Alas mihin?” Vuotis kysyi, mutta hänen kysymyksensä jäi vaille vastausta, kun Monica alkoi laskeutua ensimmäisenä. Hän tunsi pimeyden tiivistyvän ympärillään jokaisen askeleen myötä, kun hän laskeutui vanhoja, kosteita metallirappusia pitkin.
Kun he kaikki olivat laskeutuneet, he havaitsivat itsensä suuresta maanalaisesta huoneesta. Seinät olivat täynnä kaavioita ja symboleja, jotka muistuttivat aiemmin löydettyjä Varjo-6:n dokumentteja. Keskellä tilaa seisoi suuri, sylinterin muotoinen laite, jonka pintaa peittivät ruostuneet venttiilit ja valot, jotka syttyivät ja sammuivat epäsäännöllisesti.
Simo astui varjoista huoneen reunalta ja katsoi ryhmää vakavana. “Tämä on kaiken alku,” hän sanoi. “Ja kaiken loppu. Täällä he loivat minut, mutta eivät siksi, mitä minä olen. He loivat minut siksi, mitä he halusivat.”
Monica lähestyi laitetta varoen. “Mitä tämä on?” hän kysyi.
“Se on muisti,” Simo vastasi. “Se tallentaa ja muokkaa mieliä. Kaikkien täällä olleiden. He halusivat tehdä minusta alun, mutta he eivät ymmärtäneet, mitä he todella herättivät.”
Professori Malm tutki laitteen pintaa ja huomasi vanhoja kirjainkaiverruksia: VARJO-6 PROTOTYYPPI. Hänen kasvoilleen levisi kauhu, kun hän ymmärsi, mitä se merkitsi. “Tämä ei ole vain tutkimusväline. Tämä on ase. Mutta miksi se on jätetty tänne?”
Simo astui lähemmäs ja hänen äänensä muuttui. “Koska minä suljin sen. Mutta te avasitte sen uudelleen.”
Sillä hetkellä laite alkoi väristä ja sytyttää kaikki valonsa kirkkaasti. Huone täyttyi kumealla äänten sekamelskalla, jossa kuului sekavia sanoja ja säriseviä ääniä. Monica peitti korvansa. “Mitä tämä tekee?!” hän huusi Simolle.
“Se avaa mieliä,” Simo vastasi tyynesti. “Mutta se, mitä sieltä löytyy, ei aina ole hyvä.”
