Professori Malm, Monica ja Vuotis olivat syventyneet tutkimaan Varjo-6:een liittyviä asiakirjoja, kun Pastilli saapui paikalle omien havaintojensa kanssa. “On jotain, mitä ette ole vielä huomanneet,” Pastilli sanoi vakavalla äänellä ja asetti pöydälle pienen kasetin. “Tämä löytyi opiston arkiston perimmäisestä nurkasta. Se ei kuulu sinne.”
Monica nosti kasetin ja huomasi siihen kaiverretun merkinnän: S-6/Aalto. Hänen katseensa siirtyi Professori Malmiin, joka näytti yhtä hämmentyneeltä. “Heikki Aalto,” Monica mutisi. “Miten hän liittyy tähän?”
Kasetin sisältöä päätettiin kuunnella heti. Vanhanauhurin mekanismi käynnistyi rätisten, ja huoneeseen kantautui särisevä nauhoite. Nauhalla oli karkea miesääni, joka puhui:
“Subjekti S-6 osoittaa merkkejä persoonallisuuden hajoamisesta. Ensimmäiset kokeet osoittavat, että yhdistetty musiikki- ja kognitiivinen stimulointi voi avata piilotettuja kerroksia alitajunnasta. Aalto on ainoa, joka kykenee käsittelemään näitä tuloksia.”
“Piilotetut kerrokset?” Vuotis kysyi. “Mitä ihmettä tämä tarkoittaa?”
Professori Malm nojasi taaksepäin ja hieroi otsaansa. “Tämä viittaa siihen, että Varjo-6:n kokeet eivät olleet pelkästään fyysisiä. He yrittivät manipuloida ihmisen mieltä niin, että se voisi kantaa useita persoonallisuuksia – mutta tarkoituksella luotuja, ei luonnollisesti syntyneitä.”
Samalla hetkellä ovi avautui ja Heikki astui sisään. Hänen ilmeensä oli tyyni, mutta silmissä paloi jotakin, jota he eivät olleet ennen nähneet. “Kuulin nimeäni mainittavan,” hän sanoi rauhallisesti. “Ehkä on aika, että minä kerron teille, mitä todella tapahtui.”
Heikin tarina oli synkempi kuin he olivat osanneet kuvitella. Hän kertoi, kuinka hänet oli palkattu alkujaan auttamaan Varjo-6:n musiikkikokeiden teknisessä kehityksessä, mutta pian hänestä tuli osa kokeita. Hän oli ainoa, joka oli nähnyt Simon todellisen tilan.
“Simon persoonallisuus ei ole vain hänen omaansa,” Heikki sanoi kylmästi. “Hän kantaa sisällään muita – persoonallisuuksia, jotka Varjo-6 istutti häneen. He halusivat tehdä hänestä täydellisen työkalun, mutta jotain meni pieleen. Hän ei ole hallittavissa.”
“Miten me pysäytämme tämän?” Monica kysyi.
Heikki kääntyi hitaasti häneen. “Ei ole mitään pysäytettävää. Simo on jo herännyt, ja mitä hän tekee seuraavaksi, riippuu vain siitä, kuka hänen sisällään ottaa vallan.”
Samaan aikaan Simo seisoi yksin opiston metsän reunalla, kuunnellen hiljaisuutta. Hänen mielessään kuului ääniä – toisinaan rauhoittavia, toisinaan käskeviä. Hän tunsi, että jokin hänen sisällään liikkui, valmistautuen ottamaan täydellisen hallinnan.
